Rivissä "sairaalaan"

Monissa sisällissodasta kertovissa teoksissa on korostettu, että Hennalan vankileirillä teloitettiin vain punakaartin johtotehtävissä toimineita tai aseelliseen toimintaan osallistuneita punakaartilaisia. Porilaisen Paavo Anselm Forssellin muistelmat antavat aivan erilaisen käsityksen murhattavien valikoinnista:
   " Ollaan Hennalan kasarmeilla. Taistelut ovat jo takana ja saksalaiset ovat luovuttaneet meidät Suomen valkoisille. Meidät on sullottu niin tiiviisti kuin silakat suolaan, ei ole jalan sijaa minne astua. Sitten  joku pojista huomaa, että voidaan päästä vinttikerrokseen, missä ei vielä ole ketään.Ei sinne kyllä ollut lupaa mennä. Mutta kun vartija oli vain ulko-ovella niin lähdettiin. Olihan siellä väljempää ja edes ilmaa enemmän, eikä lika ja hiki haissut niin kuin alhaalla. Siellä oli  ruumiitakin kymmenkunta taistelun ajalta, mutta ei niistä kukaan välittänyt. Ahdasta kun oli niin rinnakkain jouduttiin makaamaan ruumiitten kanssa.
   Eräänä aamuna kutsuttiin esiin ne, joissa oli tarttuvia tauteja. Kaikki joilla oli sukupuolitauteja,  syyhelmää tai muita tarttuvia tauteja, tulkoot heti riviin niin pääsevät sairaalaan ja sieltä kotiin. Niin sanottiin. Moni lähti, vaikka ei tautia ollutkaan ja pääsi iankaikkiseen kotiin. Kaikki jotka tähän ansaan tarttuivat komennettiin riviin eikä heitä pitkälle kasarmialueelta vietykään, kun pantiin konekivääritulella matalaksi."

Lähde: Raija Westergård (2003): Punaiset naiset ja muita tarinoita vallankumouksen Suomesta ( ei painopaikkaa).