Lahden kevään lainasana: Besorgaus

Monien punavankien muistelmissa esiintyy saksalaisilta opittu lainasana - besorgaus. Sanalla tarkoitettiin vangin tutkimista ihoa myöten. Ruumiintarkastuksissa katosivat myös vangin kellot, sormukset, rahat, kengät ja muut arvokkaat asusteet.
   Punakaartilainen Paavo Forsell kuvaa tapahtumaa elämäkerrassaan:
"Alkoi kuulua juttua rauhasta saksalaisten kanssa. Levisi huhu, että kun aseet luovutetaan ja meitä vähän kuulustellaan, niin kotiin päästään joka sorkka. Niin tuli vapunpäivän aamu vuonna 1918. Lahden kaupungin edustalla alkoi antautuminen. Punakaartin miehiä marssitettiin tuhansittain Hennalan kasarmeihin kuolemaan. Ei kotiin, niin kuin oli luvattu, vaan kidutuskammioihin, mistä on paljon kerrottavaa.
   Mutta meitä oli pieni joukko, jotka emme halunneet antautua, vaan yritimme murtautua metsien kautta saksalaisten linjojen lävitse päästäksemme edelleen rajan yli Venäjälle. Halusimme päästä pakoon kaikessa hiljaisuudessa, mutta siinä ei kovin monikaan onnistunut. Metsät olivat tuntemattomia ja me olimme lopen uupuneita pitkästä matkasta ja kovista taisteluista, joita oli käyty Porista saakka tänne Lahden edustalle.
   Harhailimme metsässä tuntikausia, kunnes minä satuin erään riihen luo kylän laitaan, ja siinä kaksi saksalaista sotilasta yllätti minut. Hyppäsin nopeasti hevosen selästä ja läimäytin hevosta selkään ja annoin sen mennä. Ehdin lyödä kiväärin mäsäksi riihen nurkkaan, ennen kuin piti nostaa kädet ylös.
   Pian olivat saksalaiset kimpussani ja sen tien meni kello taskustani ja lompakko takin povitaskusta. Niin olin valmiiksi puhdistettu vankilaan vietäväksi. Muistan, miten ne minulle toistivat: Vek, vek. Minut ajettiin tielle. Siellä oli paljon toisiakin, joille oli käynyt samoin kuin minunkin, vangittu vapunpäivänä ja samoin puhtaaksi ryövätty. Kellä oli hyvät saappaat, ne riisuttiin jalasta ja saivat muuttaa omistajaa. Me olimme jo avuttomia panemaan vastaan."

   Punaiset  ja valkoiset -kirjassa Henkipatto-nimellä kirjoittava (ilmeisesti Kössi Kaatra) kuvaa ajan lainasanaa reippaammin:
" Maan vallassaolijat liikkuivat ujostelematta maantieritareina, kähveltäjinä, väärentäjinä. Aatelismies kilvan nousukkaan kanssa, virkamies maallikon, valkoinen suomalainen saksalaisen kanssa - kaikki puhdistivat, peijasivat, besorgasivat. Rosvottiin valtiolta ja rosvottiin yksityisiltä, rosvottiin jopa hirsipuut puhtaaksi; murhattujen työläisten jälkeenjäämistöt, nekin kulkivat varkaalta toiselle. Eipä edes maisterismiehet kammonneet kähveltää nälkään kuolleiden työläisten täisiä ryysyjä. Ja manttaalipapat istuivat aittojensa kynnyksillä ja hykertelivät kämmeniään: kaikesta sai satakertaisen, monisatakertaisen hinnan."

Lähteet :
Henkipatto (Kössi Kaatra?)(1919): Punaiset ja valkoiset. Kuvaus Suomen luokkasodasta, Vapauden kirjapaino , Sudbury.
Seppo Vainio (2008): Saksalaiset Suomen sisällissodassa 1918, oma kustanne, Tikkurilan Kopiopalvelu.