"Nälkäinen syö vaikka raatoa"

Hennalan vankileirillä virunut Aapeli Heikkilä Punkalaitumelta kuvaili leirin ruokavaliota:

   "Kuoleman kopissa olimme kaksi viikkoa. Kymmeneen henkeen saimme vuorokautta kohden kolmen sentin pituisen sillin palan ja kaunoista keitettyä velliä. Kahdeksan litran ämpärillä sitä tuotiin, sekin oli vajaa. Eräänä iltana meitä potkas onni. Huoneemme ovi oli vähän auki ja koira tuli sisälle. Yksi roistoista otti sen kiinni ja nappas klapilla päähän. Nahat ja suolet laitoimme muurin taakse, lihat laitoimme pakkiin kiehumaan. Viisi tuntia kesti ennen kuin hampaat pystyi lihaan. Minä sain omakseni toisen puolen päästä. Söin silmän ja kaikki mistä pystyin pieneksi saamaan. Iso apu oli vaan koirankin keitto, nälkäinen syö vaikka raatoa".

   Helsingin yliopiston fysiologian professori Robert Tigerstedt nimitettiin heinäkuussa 1918 vankileirien ylilääkäriksi. Hän uskoi tai halusi uskoa tietoihin, joiden mukaan jokainen vanki sai vähintään 1414 kaloria päivittäisestä ateriastaan.  Hennalassa lääkärinä toiminut Mauno Vannas totesi, ettei kukaan vangeista saanut minimiksi määriteltyä kalorimäärää. Leirille ostettuja elintarvikkeita varastivat sekä vartijat että päällystö.
  
   Nälkään kuolleiksi Hennalan leirillä kirjattiin kuitenkin vain neljä poikaa: 18-vuotias Antti Edvard Jokinen Iitistä,  17-vuotias Allan Josef Kotialho Halikosta, 15-vuotias Henrik Kyander Tuusulasta ja  Allan Petterinpoika Manelius, joka oli kuollessaan 7 kuukautta vanha. Koska Allan-vauva kuoli nälkään vasta elokuun lopulla, väite lasten ja äitien vapauttamisesta keskitysleiriltä lienee pelkkä tarina.


Lähde:Tuulikki Pekkalainen ja Seppo Rustanius (2007): Punavankileirit 1918. Suomalainen murhenäytelmä, Tammi, Porvoo
.