Ali Baba jäi Hennalaan

Kuuluisin Hennalan joukkohautaan heitetty on Suomen Punakaartin ensimmäinen ylipäällikkö Ali Aaltonen.

   Aleksi Aaltonen syntyi köyhään mökkiin Jämsänkoskella 1884, mutta sai hyväntahtoisen opettajan kustannuksella opiskella Jyväskylä lyseossa, jossa Aaltosen luokkatoverina oli muuan Otto Ville Kuusinen. Koulun jälkeen Aaltonen liittyi Venäjän armeijaan. Hän taisteli Venäjän joukoissa Japania vastaan 1904-1905. Aaltonen kohosi luutnantiksi, mutta menetti sotilasarvonsa kapinan vuoksi.

   Armeijasta lähdettyään Aaltonen työskenteli toimittajana Viipurissa ja Kotkassa. Hän käytti kirjoituksissaan usein nimimerkkiä Ali Baba.

   Marraskuun 30. päivä 1917 toimittaja Aaltonen valittiin punakaartien ylipäälliköksi, koska pietarilainen Adof Taimi oli kieltäytynyt tehtävästä. Aaltosen valinnassa painoi erityisesti hänen luutnantin arvonsa ja sotakokemuksensa. Ura ylipäällikkönä jäi kuitenkin lyhyeksi, koska Aaltosen katsottiin  viivytelleen aseidenhakumatkalla Pietarissa ja myöhästyneen joukkojen mobilisoinnissa 27. tammikuuta 1918, jolloin vallankumouksen oli määrä alkaa. Myös alkoholiongelmista oli puhuttu.  Kaartin komitea päätti erottaa  heti Aaltosen, joka jäi Punakaartin viimeiseksi sotilaallisen koulutuksen saaneeksi johtajaksi. Seuraava johtaja oli Eero Haapalainen, joka myöskin oli toimittaja, mutta ilman sotilaskoulutusta.

   Ali Aaltonen työskenteli Tampereella koko piirityksen ajan, mutta onnistui pakenemaan valkokaartia itään. Aaltonen vangittiin Nastolassa huhtikuun lopussa 1918. Hänet ampui Hennalan vankileirin johtaja Hans Kalm henkilökohtaisesti heti toukokuun alussa.

   Ali Aaltonen on ollut esikuvana Kaarlo Vallin sisällissotaa käsittelevässä romaanissa. Liekeissä-romaanin sankari Hannes Valtimo on raitis, rohkea ja komea punakaartilaisjohtaja.

Lähteet:
 Jukka Rislakki(1995): Kauhun aika. Neljä väkivallan kuukautta keskisuomalaisessa jokilaaksossa,Vastapaino, Tampere.
Jussi T. Lappalainen (1981): Punakaartin sota 1,Opetusministeriö Punakaartin historiatoimikunta, Valtion painatuskeskus, Helsinki.

              

 

                                Kalmaa kansanopistolla

Lahden kaunein rakennus on Harjukadulla seisova Lahden kansanopisto. Tiilet talon rakentamiseen 1904 lahjoitti kapteeni August Abraham Fellman. Moni ei tiedä, että sisällissodan loppuselvityksissä talossa ja sen puutarhassa teloitettiin niin paljon ihmisiä, että ruumiita jouduttiin kasaamaan halkovajaan kuin pöllejä.

  - Koko sen yön jatkuivat teloitukset. Auringon noustessa oli piha, puutarha ja ajotie täynnä ryöstettyjä ruumiita. Aamupäivän kuluessa ne korjattiin puuliiteriin. Se tuli niin täyteen että pilkottuja halkoja sai vain kipuamalla ruumiitten yli. Ja takapihalla pinosivat saksalaiset tilavaan halkovajaan siistejä motteja vainajista, kuvailee kansanopiston silloisen rehtorin tytär Anelma Vuorio elämää saksalaisten esikuntana toimineessa talossa huhtikuun lopulla.
 
 Ennen saksalaisten tuloa Lahden kansanopisto ehti palvella punakaartia. Helmikuun 2.  päivänä 1918 kansanopistolle perustettiin punakaartin sairaala. Punaisen Lahden esikunta sijaitsi kaupungintalolla, mutta kansanopiston rehtori Rope Kojonen onnistui usein kuuntelemaan omassa työhuoneessaan esikunnan puheluja.
  
   Vuorion kirjan mukaan erityistä kärsimystä rehtorin perheelle aiheutti punatukkainen keittäjä Edit-Elisabet, jonka aate oli samaa väriä kuin hiukset.Lisäksi hän muistutti valkyyriaa. Hänet jouduttiin kuitenkin pitämään, koska hyvää henkilökuntaa on tunnetusti vaikea saada.
  
   Huhtikuun 19. päivänä eversti von Brandenstein valloitti Lahden. Seuraavana päivänä saksalaiset tapasivat ensimmäisen kerran valkoisia sotilaita Lahdessa. Tämä tapahtui kirjoittajan mukaan juuri kansanopiston edessä.

                                        Keittoa lahtareille

  - Lahtareille minä en keitä, puuskahti Edit-Elisabet saksalaisten tullessa kansanopistolle. Herttainen perhe sai kuitenkin keittäjän suostuteltua tarjoamalla vaihtoehdoksi lyijymyrkytystä. "Jo tuli liikettä tyttöön", totesi kirjailija leikkisästi.
 
  Moneen muuhunkin joutui keittäjä taipumaan, koska myös majuri Hans Kalm päätti vähät välittää valkoisen esikunnan käskystä hyökätä Mäntyharjulle. Kalm toi Kuhmoisten piruiksi kutsutun pataljoonansa Lahteen - ja kansanopistolle, jossa heidät kukitettiin. 
 
  Rehtori Kojosen 14-vuotias poika, Kauko, pääsi Kalmin kompanian viestinviejäksi. Poika kuljetti sanomia virolaiselta saksalaiselle upseerille. Kun lähes 30 000 punaista oli saatu vangeiksi Fellmannin pellolle, Kaukolle annettiin konekivääri. Poika joutui teloittamaan omia koulutovereitaan ja näki vuosia painajaisia tehtävästään.

   Saksalaisten jälkeen Lahden kansanopistolle tulivat valkoiset joukko-osastot. Elokuussa kansanopiston salissa piti istuntojaan valtiorikosoikeuden osasto, jonka jäsenenä myös itse rehtori langetti kuolemantuomioita punaisille.

Lähde: Anelma Vuorio (1975): Kukaton morsian, Karisto, Hämeenlinna.
   
   

                           "Nälkäinen syö vaikka raatoa"

Hennalan vankileirillä virunut Aapeli Heikkilä Punkalaitumelta kuvaili leirin ruokavaliota:

   "Kuoleman kopissa olimme kaksi viikkoa. Kymmeneen henkeen saimme vuorokautta kohden kolmen sentin pituisen sillin palan ja kaunoista keitettyä velliä. Kahdeksan litran ämpärillä sitä tuotiin, sekin oli vajaa. Eräänä iltana meitä potkas onni. Huoneemme ovi oli vähän auki ja koira tuli sisälle. Yksi roistoista otti sen kiinni ja nappas klapilla päähän. Nahat ja suolet laitoimme muurin taakse, lihat laitoimme pakkiin kiehumaan. Viisi tuntia kesti ennen kuin hampaat pystyi lihaan. Minä sain omakseni toisen puolen päästä. Söin silmän ja kaikki mistä pystyin pieneksi saamaan. Iso apu oli vaan koirankin keitto, nälkäinen syö vaikka raatoa".

   Helsingin yliopiston fysiologian professori Robert Tigerstedt nimitettiin heinäkuussa 1918 vankileirien ylilääkäriksi. Hän uskoi tai halusi uskoa tietoihin, joiden mukaan jokainen vanki sai vähintään 1414 kaloria päivittäisestä ateriastaan.  Hennalassa lääkärinä toiminut Mauno Vannas totesi, ettei kukaan vangeista saanut minimiksi määriteltyä kalorimäärää. Leirille ostettuja elintarvikkeita varastivat sekä vartijat että päällystö.
  
   Nälkään kuolleiksi Hennalan leirillä kirjattiin kuitenkin vain neljä poikaa: 18-vuotias Antti Edvard Jokinen Iitistä,  17-vuotias Allan Josef Kotialho Halikosta, 15-vuotias Henrik Kyander Tuusulasta ja  Allan Petterinpoika Manelius, joka oli kuollessaan 7 kuukautta vanha. Koska Allan-vauva kuoli nälkään vasta elokuun lopulla, väite lasten ja äitien vapauttamisesta keskitysleiriltä lienee pelkkä tarina.


Lähde:Tuulikki Pekkalainen ja Seppo Rustanius (2007): Punavankileirit 1918. Suomalainen murhenäytelmä, Tammi, Porvoo
.
   
  

                     Teloitettujen kirjeitä

 Jenny Huuposen viesti äidille 3.5.1918 Hollolasta:

3p Toukok Hollolankirkolla
1918
Rakas äitini

Tämä on ehkä viimeinen
Tervehdykseni teille
En Tosin tiedä josko olette enää
Elävien kirjoissa kun en
ole saanut mitään tietoa
Moneen kuukauteen teistä. Minä
Olen ollut punasen ristin
Sairaanhoitajana ja
Nyt olen 3päivää ollut
Walkokaartin vankina
Olen tuomittu kuolemaan
Odotan vaan koska se (viesti loppuu kesken)

Jenny Huuposen kohtalosta ei ole tietoa Sotasurmat 1914-1922 -tiedostossa, mutta Jenny Huuposen valokuva julkaistiin "Itä ja Länsi" -lehden numerossa 8-9/1928 ja lehdessä kerrottiin, että Jenny on "murhattu Hollolan kirkolla".


Ilmari Reunasen viesti äidille 26.9.1918 Lahdesta:

Viimeiset terveiset rakas
äiti pojaltanne. Minä
en ole enään elämässä
silloin kun luette tätä
kirjettäni. Minut tapetaan,
mutta minun aatteeni
jää elämään.
Minut ammutaan huomenna
syysk. 27p. klo 6 aamulla.
Merkatkaa tuo päivä ristillä
niin muistatte aina, että yksi
pojistanne on tuona päivänä
teiltä väkivaltaisesti
iäksi riistetty.
Ilmari Reunanen

Ilmari Reunanen ammuttiin 27.9.1918 Lahdessa. Hän oli 22-vuotias.


Lähde: Ulla-Maija Peltonen(2003): Muistin paikat. Vuoden 1918 sisällissodan muistamisesta ja unohtamisesta, SKS, Helsinki.
Kuva: Lahden historiallisen museon kokoelmat