Sairastupa Vuorikadun koululla

Jämsäläinen Emil Idanpoika Aalto vangittiin Vesalassa 1.5.1918. Hän oli saanut osuman käteensä Syrjäntaan taistelussa, jossa hän oli toiminut punakaartin tykkimiehenä. Muistelmissaan hän kertoo, kuinka joutui Vuorikadun koulun juhlasaliin muiden haavoittuneiden punaisten kanssa.
   Aallon kertoman mukaan Vuorikadun koululla oli lääkäri (Väinö Salmen mukaan Jämsän piirilääkäri Otto Ferdinand Bergström) ja useampia sairaanhoitajia. Aalto muistelee, että hoidettavana oli ainakin ohimoon, takalistoon ja sukupuolielimeen ammuttuja miehiä. Ajoittain potilaita vietiin leikkaukseen, mutta ne vähenivät, kun vangit totesivat, ettei kukaan "leikatuista" palannut.
   "Mutta nyt kerron, miten minun käteni meinattiin panna poikki. Se parani umpeen liian pian ja sitten sitä rupesi särkemään hirveästi ja se ajettui olkapäätä myöten ja kuumetta tuli siinä lähelle 39 astetta. Ylihoitajatar sanoi, että se täytyy panna poikki, muuten sinä kuolet, siihen oli tullut joku myrkytys. Nyt oli minulla kylmä housuissa, mutta sen päätöksen tein, että sovinnolla minua ei nukuteta. Sanoinkin ylihoitajalle, että poikki sitä ei panna, mutta repiä sitä saatte, jos siitä on apua", kuvailee Aalto.
   Liikkumaan kykenevät vangit kerjäsivät ohikulkijoilta ruokaa koulun pihamaan yläkulmassa, lähellä Vuorikatua. Kerjääminen oli kuitenkin hoidettava niin, ettei vartija huomannut. Aalto kertoo saaneensa sekä jauhoja että tupakkaa lahtelaisilta. Saadut elintarvikkeet keitettiin puuroksi ystävällisen vahtimestarin avulla. Vahtimestari myös päästi Aallon siskon tervehtimään veljeään punavankisairaalaan.
   "Olin vahtimestarin avulla saanut kirjeen lähetetyksi Helsinkiin ja pian sisko ilmeistyikin aidan taakse. Vahtimestari järjesti meille kohtauksen omalle puolelleen, jossa saimme rauhassa jutella. Kerroin hänelle, että pian joudun tuomiolle ja sitten ehkä kotipuoleen. Hänkin oli hyvin toivorikas, että jos hyvinkin niin kävisi."
   Rahaa vangit saivat myymällä omia ja "leikkaukseen vietyjen" omaisuutta lahtelaisille. Rahat puolestaan annettiin maksuksi toisille paikkakuntalaisille, jotka kävivät kauppaamassa leipää ja tupakkaa vangeille. Joskus ohikulkevat saksalaiset saattoivat pahoinpidellä vankeja, mutta hyväsydämisenkin saksalaisen Aalto kertoo tavanneensa. "Tulee taas kolme saksalaista Vuorikatua ylöspäin ja kun pääsevät kohdalleni, niin yksi kahmaisee tupakkalaatikostaan monta tupakkia ja heittää ne yli aidan minun lähelleni."
   Saksalaiset myös vaihtoivat mitätöityä "polsevikkirahaa" markkoihin. Aalto kertoo, että rahaa vaihtanut sotilas oli vakuuttanut, että mitätöity raha kelpaa varmasti Saksassa Suomen rahana.
   Ruokavalio sairastuvalla oli niukka kuten Hennalassakin. Vangeille tarjottiin juuressoppaa, pala suolaista kalaa ja sormenpaksuinen leipäviipale. Vettä oli kuitenkin riittävästi.
   "Ja vettä, vettä, se oli ainakin hyvää Launeen lähteen vettä, ja sitä sai juoda niin paljon, että nilkat turposi ja sitten ei ollutkaan pelastaja kaukana, se joka sai vesipöhön, kuoli pian pois kärsimyksistä."

Lähde: Tiina Aalto (toim.)2005: Emil Aallon kapina. Punaisen tykkimiehen muistelmat 1918-1919.
Kuva: Jämsäläisiä tykkimiehiä Tampereella keväällä 1918 ( Emil Aalto vasemmalla ja ylhäällä keskellä sukulaiseni, valokuvaaja Enok Ahlstén, joka kuoli taistelussa pään läpi ammuttuun luotiin)